keskiviikko 25. marraskuuta 2009

FLCL

FLCL muuttuu eeppisemmäksi joka kerta, kun katson sen. Tällä hetkellä se on eeppisin ja heti Clannadin jälkeen koskettavin anime, jonka olen koskaan nähnyt. Jos katson sen vielä kerran, maailma varmaan luhistuu.

Paria ensimmäistä jaksoa tulee silloin tällöin näyteltyä ihmisille, ja kun aikaa on vähän, niitä tulee katsoneeksi useammin kuin viimeisiä jaksoja, mikä on oikeastaan vaan hyvä, koska viimeiset jaksot kruunaavat koko animen, enkä soisi itseni kyllästyvän niihin. Alan vähitellen muistamaan ensimmäiset kaksi jaksoa ulkoa.

Kommenttini alempaa niille, jotka eivät jaksa lukea kommentteja:

Vaikuttaisi siltä, että minun täytyy vähän selittää lemppari animeani.

En itsekään ensimmäisellä kerralla tajunnut siitä juuri mitään, kunnes aivan lopussa huomasin, että kas tässä olikin juoni. Toisella kerralla seurasin sitä alusta alkaen ja ihmettelin kuinka saatoin olla näkemättä sitä ensimmäisellä kerralla. Johtui varmaan kaikesta häröilystä, joka vei huomion toisaalle. Kolmannella kerralla tajusin mistä juonessa oli kyse, ja olin monessa kohtaa aivan fiiliksissä.

Nyt on mennyt laskut sekasin monesko kerta on menossa, mutta pointti on, että joka kerralla olen tajunnut ja huomannut enemmän kuin edellisillä. Muustakin kuin juonesta: ihmisistä, maailmasta, maailmanulkopuolisesta, Harukosta ja sarjan takana piilevästä suuremmasta tarinasta.

5 kommenttia:

  1. Musta se koko sarja on vaan tyhmä. Too deep for me?

    VastaaPoista
  2. JUMANKAUTA KUKA TÄÄLLÄ HAUKKUU FLCL:ÄÄ TYHMÄKSI O__O

    Noni, sit rauhotutaan. Aika sattuma, itekin katoin just pari viikkoa sitten uusiks! Ja oi sitä ihanuutta. Pitäisi kattoa vielä pari kertaa uusiksi joku päivä. Tai vaikka vielä kolme.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Vaikuttaisi siltä, että minun täytyy vähän selittää lemppari animeani.

    En itsekään ensimmäisellä kerralla tajunnut siitä juuri mitään, kunnes aivan lopussa huomasin, että kas tässä olikin juoni. Toisella kerralla seurasin sitä alusta alkaen ja ihmettelin kuinka saatoin olla näkemättä sitä ensimmäisellä kerralla. Johtui varmaan kaikesta häröilystä, joka vei huomion toisaalle. Kolmannella kerralla tajusin mistä juonessa oli kyse, ja olin monessa kohtaa aivan fiiliksissä.

    Nyt on mennyt laskut sekasin monesko kerta on menossa, mutta pointti on, että joka kerralla olen tajunnut ja huomannut enemmän kuin edellisillä. Muustakin kuin juonesta: ihmisistä, maailmasta, maailmanulkopuolisesta, Harukosta ja sarjan takana piilevästä suuremmasta tarinasta.

    VastaaPoista