Suspension of disbelief

What is this? I don't even


Joidenkin mangakoiden pitäis tajuta päättää mangansa ajoissa. Tiiän ainaki tusinan mangaa, joiden suspension of disbelief päättyy kohtaan, jossa niiden ois selkeesti ollu tarkotus loppua.

Päällimmäisenä mielessä on Iris Zero, joka oli fiksu ja samaistuttava, kunnes kävi ilmi, että se on oikeasti yhtä tyhmä kuin nimensäkin. Samanlaista story arcia toinen toisensa perään, mutta ilman ensimmäisen painoa.

Sama Ender's Gamen kanssa. Se ois yhden kirjan mittasena ollut hurja ja ikimuistoinen eepos, mutta, toisin kuin mitä monet on mieltä, se alkoi rapautua todella vauhdikkaasti heti tuon jälkeen, kunnes neljän kirjan side storyssä matto vedettiin täysin jalkojen alta - jopa ekalta kirjalta. Vaan onpahan julkaisijalla pussissa mun rahat kahdeksalta kirjalta. Ei siinä mitään.

Mulla suspension of disbelief yleensä hajoaa sillon, kun maailman logiikka alkaa selvitä, koska en kykene olemaan löytämättä siitä vikoja. Tämän vuoksi teokset, jotka alkaa selityksellä, yleensä floppaa mulle heti alkuunsa.

FLCL:n logiikkaa sen sijaan ei avattu täysin koskaan. Samoin kuten ei Kara no Kyoukain tai Malazan Book of the Falleninkaan. Ja hyvin pitkälti tästä syystä, ne on edelleen mun kolme lemppari teosta ja maailmaa.

Ylipäänsä. Jos jonkun maailman perustana oleva logiikka on jonkun vähemmän kuin professorin arvon saavuttaneen henkilön selitettävissä muutamassa sivussa tai minuutissa, se ei voi olla kovin kattava tai täydellinen.

Miau. Just niin!

Mitäs siihen sanotte?

ps. Muotoilu nielaisi irc-nickini rivien alusta. Tämä kunniaksi tekstiä hieman jaoteltu kappaleisiin.

3D animessa

<@Raattis> http://www.youtube.com/watch?v=3BCZZvern9o <-- ._______________.
<@Raattis> Selailin uusia animuja. Oli pakko saada tietää millanen toi on...
<@Raattis> MIKSI tosta näkee niin selvästi, että se on tehty 3D:llä? Ne on selvästi yrittäneet piilottaa sitä.
<@Raattis> Jossain määrin onnistuneetkin.
<@Raattis> Oisko, että tossa ei ole piirtovirheitä? Ei. Entä siksi, että siinä kaikki animaatiot on tehty tasanopeudella? Kenties.
<@Raattis> Hiusten varjostus ja kankeus? Varmasti vähän.
<@Raattis> Joku juttu noissa kyynärpäissä on. Näyttää joltain blenderin soft-body-materiaalilta.

<@Raattis> Mitä olette mieltä? Onko animuilla, joilla on pieni budjetti, "oikeus" tehdä kaikki 3D:llä, jos se aijotaan feikata 2D:ksi?
<@Raattis> Onko animen tulevaisuus (laadukkaammassa) 3D:ssä?
<@Raattis> -> "Kaikilla on nyt varaa tehdä animea!" -> "Paljon huonoja sarjoja, mutta myös paljon hyviä sarjoja, joilla ei ole mainstream menestyksen mahdollisuutta."
<@Raattis> Itse pelkään, että käy niin kuin Disneynkin kanssa, ja piirretyn animaation tuottaminen lakataan täysin semmosissakin firmoissa, joilla ois siihen varaa.

<@Raattis> Toisaalta, niin kauan kun 3D näyttää sielutomalta, otakut pitää huolen, että myös piirrettyä animaatiota on kannattavaa tehdä. (Toivottavasti. Niillä ei aina ole paras arvostelukyky.)

<@Raattis> Ja eihän esimerkiksi hentsussa ole lähemmäs vuosikymmenen yrittämisen jälkeen lyönyt läpi 3D-kuminuket, vaikka budjetit niillä markkinoilla on mitä sattuu. Toisaalta, en ainakaan tiedä, että kukaan olisi jaksanut tosissaan yrittää.

 

<@Raattis> 3D-anime on kai tavallaan looginen jatke 3D-mangalle. Noi modellitkin näyttää jossain määrin samalta kuin yhessä 3D-mangasoftassa, jota kerran tsekkailin.
<@Raattis> Ehkä yksi semi-optimaalinen ratkaisu olisi 3D- ja 2D-animaation naimakauppa, jossa 2D-osia voisi saumattomasti yhdistää 3D-frameen. Nyt se on enimmäkseen toisin päin, ja pääsääntöisesti ne 3D-osat näyttää aivan järkyttäviltä.

Älkää suotta kuvitelko, että tämä tarkottaisi, ettei Monoblogi olisi kuollut. Sattui vaan tulemaan niin monoblogattavaa tekstiä.

Silti kommentoida saa ja pitää!

Linux Mint

Aiheesta kukkaruukkuun. Olen kesällä reissatessa käyttänyt miniläppärilläni Linux Mint -nimistä linux jakelua. Se perustuu Ubuntuun, joten sille on saatavilla paljon ohjelmia, dokumentaatiota sekä neuvoja. Linux Mintin iskulause on "from freedom came elegance", ja minusta se parin kuukauden käyttökokemuksen perusteella onkin erittäin sopiva.

Homma oikeastaan lähti siitä, että halusin testata Nokian ja Intelin uutta MeeGo-käyttöjärjestelmää. Se oli erittäin nopea - käytössä ja eteenkin käynnistyksessä - mutta ominaisuuksiltaan niukka ja käyttöliittymältään liian kankea. Lisäksi se oli selvästi optimoitu miniläppäreille, koska, kun kytkin läppäriini 24-tuumaisen näytön, se hidastui erittäin selvästi: framerate vähintäänkin puolittui, vaikkei meneillään olisi mitään näytön resoluutioon liittyvää.

Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo osioinut miniläppärini kovalevystä siivun linuxille, joten päätin asentaa siihen Mintin, josta olin kuullut etsiessäni Youtubesta MeeGo-aihesia videoita. (video) Se oli alusta alkaen täynnä iloisia yllätyksiä: kaikki tarvittava oli valmiiksi asennettu, ja se mitä ei ollut, löytyi helposti pakettienhallinnalla. Tähän tottuminen vei aikansa, koska lähdin aina ensimmäisenä googleen seikkailemaan, kunnes tajuan, etten ole enää Windowsissa. Ja kun sanon, että kaikki tarvittava on valmiiksi asennettuna tarkoitan Flash- ja MP3-toistoa enkä kahdeksaa erilaista terminaalia ja Open Officea, joka on muuten jätetty Mintin oletussovelluksista pois tilan säästämiseksi. Se on kuitenkin helppo asentaa itse, jos sitä kokee tarvitsevansa.

Mintin mukana tulee myös Compiz, joka yllättäen pyörii jopa miniläppärillä. Sen ylivoimaisesti hyödyllisin ominaisuus on 3D-kuutio, koska ilman sitä työtilat eivät oletuksena jostain syystä kierrä lopusta takaisin alkuun. Ja jos käyttäisin oikeaa hiirtä enkä touchpadiä, kaikki työpöydät kerralla esille tuova Expo olisi myös erittäin hyödyllinen. Erilliset työtilat ovat erityisen hyödyllisiä miniläppärin pienellä näytöllä, johon ei ole tarkoituskaan mahtua kovin useaa ikkunaa kerrallaan.

Yksi erittäin hieno ominaisuus on tuki NTFS-osioille, joiden ansiosta pystyn käyttämään Windows-osioni tietoja mielin määrin, eikä minun tarvinnut lähteä kikkailemaan musiikkien tai kuvien kanssa. Vaikka saisin Mintini sekaisin, oleelliset tiedostot ovat tallella Windows-osiolla. (Kylläpäs onkin takaperoinen järjestely.)

Mintin varjopuolia ovat jotkin käsittämättömän mutta kiitettävän harvat oikut kuten joidenkin käynnistyksessä suoritettavien komentojen toimimattomuus ilman mitään syytä, sekä käyttöjärjestelmän omien pikanäppäinyhdistelmien satunnainen toimimattomuus. (Compizin näppäinkomennot sen sijaan toimivat hyvin.) Compiz ei toiminut ulkoisen näytön kanssa oletuksena, enkä saanut sitä vajaavaisilla taidoillani häksättyä kuntoon. Lisäksi Mintillä tuntui olevan kovin vahva mielipide siitä, miten näyttöjä tulee käyttää - kun ulkoisen näytön kytkee kiinni tai näytön asetukset avaa tai niille tekee oikeastaan yhtään mitään, näytön asetukset ponnahtavat oletuksiksi, missä ei sinäänsä olisi mitään pahaa, jollen joka kerta olisi joutunut laittamaan miniläppärin näyttöä pois päältä manuaalisesti. Nyt sitä riesaa ei enää ole, koska olen tottunut käyttämään Minttiä pelkältä läppärin näytöltä, ja se riittää hyvin.

Kirjoitan tätä parhaillaan Windowsissa, koska Mintin äänet lakkasivat toimimasta, enkä edes käytyäni läpi kaikki Ubuntun ohjeet ole saanut niitä toimimaan. Kirjoitan tätä siksi, että Windowsiin palattuani havaitsin kuinka kaipaa erinäisiä Mintin ominaisuuksia. Päälimmäisenä työtilat. Kirjotan tätä myös rohkaistakseni muitakin kokeilemaan Mintiä tai linuxia ylipäänsä. Nyt kun monilla on miniläppäreitä, joilla ei ole tarkoituskaan tehdä juuri muuta kuin selata nettiä, linuxin kokeilemisessa ei ole varjopuolia: käytit sitten Firefoxia tai Chromea surffaus ei juuri Windowsista poikkea.

Konsolit

Tervetuloa Monoblogin ensimmäiseen pelaamisaiheiseen kirjoitukseen. Alunperin kirjoitin tätä kommentiksi tähän uutiseen, mutta juttua alkoikin pukata. Ja sama kai se, onko tämä lukemattomana siellä vai täällä.

Uutinen:
Wii myy edelleen USA:ssa enemmän kuin muut konsolit yhteensä.

Kommentti:
Haluaisin nähdä tilastoita pelimyynneistä per myyty konsoli. En usko, että tässä aspektissa Wii pärjäisi kovinkaan hyvin, vaikka sen pelit ovatkin halvimpia. (Xbox 360 pitäisi tosin antaa jotain tasotusta, koska sen keskiverto omistaja on ostanut 3-4 konsolia.)

Itse olen muuttunut Wiin omistajasta sen halveksujaksi, koska sen pelikirjastosta puuttuu klassikkoaines. Wiin ikimuistoisin peli on edelleen Wii-sports. WiiWaressa ei ole nimeksikään pelaamisen arvoisia pelejä ja "Virtual Console -pelejä" on voinut pelata emulaattoreilla, kokoelmalevyillä ja uusintapainoksina vaikka kuinka kauan.

DS on tämän sukupolven "tosipelaajien" Nintendo-konsoli, koska sen kosketusnäytön on vähitellen annettu vajota unholaan uudemmissa peleissä, ja eiköhän se sinne jää Nintendo 3DS:n myötä, jossa kosketusnäyttö on säilytetty lähinnä yhteensopivuuden vuoksi. Nintendo itse sanoi, että 3D-kuvan tökkiminen kynällä ei toimi, enkä usko, että käden heiluttelu sen allakaan tekee hyvää syvyyselämykselle.

Liikeohjaus-gimikki alkaa käydä jo vanhaksi, eikä siinä ole mitään järkeä, jos nopeusanturi vain ajaa hyppy- tai hyökkäysnapin virkaa - toisesta analog-stickistä on paljon enemmän iloa. Asiat voisivat olla toisin, jos Wiimote olisi alunperin omannut Motion Plus -lisäpalikan tuoman tarkkuuden. Jos Red Steelin miekanheiluttelu olisi ollut mahdollista toteuttaa kuten Red Steel 2:ssa, Wiin koko pelikirjasto ja pelaajakunta voisi olla aivan toisenlainen.

Nyt on myöhäistä. Motion Plus on liian kallis, eikä sitä saada mitenkään myytyä kaikille, kun pelit oletuksena käyttävät Wiimotea vapinamittarina. Sen sijaan Wii on onnistunut tutustuttamaan peleihin ihmisiä joita ne eivät edelleenkään kiinnosta - vanhainkodeissa pelattiin hetki Wii-bowlingia... Ja? Koko perheen konsoli on typerä käsite - lapsille on ennenkin ostettu pelikonsoleita. Ei siihen tarvita yksinkertaistettuja, epämääräisiä heiluttelukontrolleja. Hyvästä myynnistä on seurannut myös se ikävä haittavaikutus, ettei Nintedolla ole vielä vähään aikaan pienintäkään aikomusta julkaista uutta kotikonsolia.

Pimeä toiveeni on, että joku loisi konsolin, jonka pääasiallinen pelijakelu sekä -kirjasto muistuttaisi enemmän nykyisiä Virtual Console-, Live Arcade- ja PSN-palveluja. Pienempiä pelejä edulliseen hintaan. (Trine, LostWinds, Portal jne.) Trine oli minulle juuri sopivan pituinen ja kokoinen elämys, minkä lisäksi se oli ehtaa "hardcore-pelaamista" eikä mitään valmiiksi pureskeltua Very Easy -tason kakkaa. (Ilman nettijakelua 2D-tasoloikat ovat kuolemaan tuomittuja.)

Jos se olisi minusta kiinni, tulevaisuuden konsoli olisi GameCube 2 pelien verkkojakelulla, DualShock 3 -ohjaimella, teräväpiirrolla ja XNA:n kaltaisella kehitysalustalla. Konsolin ei tarvitsisi olla bleeding edgeä, kuten Xbox 360 (ylikuumeni) ja PS3 (maksoi omaisuuden), muttei kuitenkaan alitehoinen Wii (ei pysty teräväpiirtoon, Nintendo teki voittoa pelkillä konsoleilla pian julkaisun jälkeen halpojen/vanhojen osien ansiosta = Munattoman riskitöntä suunnittelua).

Raudan osalta kasaisin sen 2-ydin prosessorista, kuluttaja näyttiksestä sekä 250-500Gt kovalevystä. Näin ei tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen, ja kun kaikki osat kuitenkin optimoidaan konsolin käyttöön, niistä saadaan enemmän irti kuin vastaavalla tietokoneella.

Minua hirvittää, että PS3:ssakin on 9-ytimisen suorittimen kaverina rupunen näytönohjain. Kuulostaahan yhdeksän ydintä ja Cell-prosessori kivalta, mutta voin varmuudella sanoa, ettei ole olemassa peliä, joka käyttäisi saatika tarvitsisi kaikkia yhdeksää ydintä. Sonyn taktiikka olikin selvästi kehittää Cell-palvelinprosessori samalla rahalla PS3:n kanssa. Muuten pitäisin tätä hienona kikkana tulevaisuuden turvaamiseksi (PS2:stakin puristettiin kaikki mehut  vasta vuosien päästä julkaisusta), mutta 9-ydintä ei mitenkään saa pelejä näyttämään paremmalta -  hyvä näytönohjain saa.

Juttu katkesi hetkeksi. Käytän tämän tilaisuuden ja lähden tekemään jotain merkityksellistä.

Spontaania Naruto-löpinä

Jos seuraat Naruto-animea (vakavissasi), teksti sisältää spoilereita.

Hakasuluissa olevat tekstit on lisätty jälkikäteen selkeyden vuoksi.

< Raattis> Huhhuh... Naruto on taas vaihteeksi ihan perseestä.

< Raattis> Niin typerä käänne.

<@Drasa> Manga vai anime?

< Raattis> Vielä paljon pahempi kuin mitä Drasa tykkäs, että sen puolueettoman samurai-valtion yllättävä ilmestyminen.

< Raattis> Manga.

< Raattis> En oo kattonu sitä animee pitkään aikaan.

< Raattis> Siis en oo kattonu Shippuudenia [lainkaan].

< Raattis> Mutta siis palatakseni tähän käänteeseen, se on vielä pahempi kuin monet fillereiden hetkessäpieraistut hahmot sutaistune taustatarinoineen.

< Raattis> Tai siis.. Sorrutaan tässä[ normaalisti]kin siihen.

< Raattis> Ja nyt ainakin.

< Raattis> Voin varmaan spoilaamatta kellekään mitään sanoa, että Naruton mutsi löytyy samasta paikasta kuin sen faijakin. Niille, jotka ei tiedä tai ei kiinnosta: se ei ole vaan joku piilopirtti.

< Raattis> Kukaan ei ole ikinä ennen maininnut sanallakaan sitä [Naruton äitiä].

< Raattis> Mutta en silleen ihmettele, koska sen rooli on yhtä mitätön kuin jonkun Sakuran olisi, jollei se nyt ois koko ajan Naruton kiikarissa.

< Raattis> Jos kirjailijan (kaikkia oikeita kirjailijoita halventamatta) on jätettävä tollasia irtolankoja odottamaan selvitystään ja käsiteltäviksi, kun ei ole mitään sanottavaa, niin ne voitais edes käyttää kunnolla.

< Raattis> Uskon, ettei ketään oikeesti kiinnosta, ja voin vakuuttaa ettei minuakaan kiinnosta enää, joten kerron oikeestaan koko paskan.

< Raattis> Elikäs... Joskus aiemmin Naruto törmäs faijaansa seikkallessaan syvällä itsessään 9-häntäkettunsa porteilla.

< Raattis> No nyt vähän myöhemmin olisi sitten tarkoitus ottaa se kettu pois häkistä ja imeä sen sielu. Homma ei mene ihan putkeen JOTEN naruton äiti ilmestyy tällä kertaa ja pidetään pikapikaa kolmen jakson palaveri, jossa mutsi flashbackää taustansa.

< Raattis> Tai siis flashback kestää yhen jakson, tapaaminen n. 3, joista 2 on ilmestynyt.

< Raattis> Tota vois pitää jopa itsekriittisenä, koska naruto heittää koko ajan jotain noottia, että "Ou, ou! arvaan! sitten te...!" mutta todennäkösemmin se on vaan tyhmää.

< Raattis> Mutta joo.

< Raattis> Toi oltas voitu tehdä myös OIKEIN, eli nyt vaan siellä ois jossain vilahtanut himmeä haamu, joka auttaa narutoa ja päästäs tästä eteenpäin, ja sitten MYÖHEMMIN kun ei ole hirviöitä taklattavana muisteltas menneitä.

< Raattis> Koska naruton mutsista ei ole koskaan mainittu halaistua sanaa, en ois ehkä arvannu, kuka se haamu oli.

< Raattis> Mut joo vähänkö unelma aviomies se faija on ollu. "Nyt käyn nistii tällasen hirviön, jonka sitten kankean meidän vastasyntyneen sisään käyttäen minun ja sinun elinvoimamme, jättäen hänet orvoksi ja hyljeksityksi. Onko ok?"

< Raattis> Realismi kukkii, kun kaikki tosiaan sitten vihaavat tätä lasta, joka on muutenkin tahtomattaan tehnyt valtavan uhrauksen, ja joka on sikäläisen [edesmenneen] rakastetun johtajan (sala?)lapsi.

< Raattis> Noh. Ehkä ninja maailma on yhtä ennakkoluuloinen ja erilaisuutta sietämätön kuin Japanikin, kun ei siellä ole edes homoja.

< Raattis> Oon muute aina miettiny, että miksei kaikki "ninjakylän" asukkaat ole ninjoja. Kuinka joku tulee lähteneeks ninjakylään purilaisenkääntäjäksi?

< Raattis> Vai onks nää niitä jotka on reputtanu ninjakoulun ja on sitten vaan tyytyväisiä putsaamaan korkea-arvoisempiensa kenkiä?

< Raattis> Ehkä joo, koska ilmeisesti pitää olla ninja omistaakseen valtaisan egon, ylpeyden sekä suunnattoman kaunapankin.

< Raattis> Kaikilla siellä on traumaattinen lapsuus.

< Raattis> Paitsi niillä joista alunperin kaavailtiin yhdentekeviä sivuhahmoja.

< Raattis> Sitte Sasuke on niiden pomo, koska se on kaikkein surullisin.

<@Drasa> Hahahahaha :DDD

<@Drasa> Nyt tulee oikeesti hyvää monoblogia.

<@Drasa> Pastee toi sinne :D

< Raattis> Saatanpa.

< Raattis> On ollut vaitonaista tovin.

Ja näin.

Angel Beats

Olenpas kerrankin ajankohtainen, ja kirjoitan vähän animesta, joka on vielä uunituore. Ensialkuun on mainittava, että Angel Beats on aivan kauhea nimi. Kuulostaa joltain pop-idolianimelta. Nimeen on ilmeisesti yritetty kiteyttää enkeli ja - sarjan logosta päätellen - pulssi...

Angel Beatsin maailmana on koulukampus, joka on kuin lavaste, jossa NPC-hahmoiksi (pelitermi - non-playable character) päähahmojen luennehtimat koululaiset elävät yhdentekevää elämäänsä, kun päähenkilöt, joille koulu on eräänlainen tuonpuoleinen tai aula sellaiseen, yrittävät ottaa selvää mistä tässä kaikessa on kyse.

Koulussa liikkuu (oman luonnehdintani mukaan game masterin kaltainen) "enkeli", joka haluaa tehdä jotain päähenkilöille, mikä kuulemma siirtää heidät seuraavaan elämäänsä. Tästä päähenkilömme eivät kuitenkaan ole innoissaan, koska eihän mistään voi tietää onko seuraavassa elämässään ihminen lainkaan vai vesikirppu tai jotain muuta yhtä juhlavaa. Lisäksi jokaisella hahmolla tuntuu olevan - jos he siitä jotain muistavat - tausta,  joka vähintäänkin oikeuttaa heidän kiukuttelunsa hypoteettiselle jumalalle, joka oletettavasti on koko hommasta vastuussa.

Kerrankin katsoja ei tiedä mistään mitään siksi, että kukaan mukaan ei tiedä eikä siksi, ettei kukaan vaivaudu kertomaan. Lisäksi sarjasta hohkaa tunne, että sen tekijät välittävät luomuksestaan. Ei halpoja fanservice-hahmoja, eikä muutakaan valmiiden muottien raiskaamista. Jos pitäisi sanoa, mitä Angel Beats muistuttaa, sanoisin Suzumiya Haruhi ja Persona 3 (jota olen pelannut reippaan tunnin).

Minua tunteva saattaa jo arvata, miksi olen kiinnostunut tästä. Pystyn luottamaan siihen, että kaiken alla on varma logiikka, yhtenäinen idea ja joku oikea päämäärä, vaikken tiedäkään siitä mitään. Haluan aivan oikeasti tietää, mistä tässä on kyse, ja se on jo aika paljon.

Animeksi Angel Beats on siis melko ainutlaatuinen. (Tällaisia manga-sarjoja sen sijaan tuntuu olevan vasemmalla ja oikealla, joskaan toteutus ei aina ole huippuluokkaa. Animeksi niistä päätyy aniharva.) Kaupan päälle vielä kaunis ja tyylikäs animaatio, mainiot musiikit ja kiinnostavat hahmot.

Jos tuntuu ettei kokonaan jaksa katsoa, niin suosittelen katsomaan 1. ja 3. jakson. 1. jakso taustatarinan ja tunnelman vuoksi ja 3. siksi, että se on todella hieno.

Tengen Toppa Gurren Lagann

Sainpas viimein Gurren Lagannin katsottua. Olen jo pari vuotta odottanut oikeaa mielentilaa katsoa se loppuun, ja se oli sillä välin hypetetty minulle aivan raunioksi. Ei siis spoilattu vaan hypetetty.

Olen niitä wiki-ihmisiä, jotka eivät kykene luomaan objektiivista mielipidettä mistään, jos joku on koskaan puhunut siitä minulle, ja olen erittäin tietoinen tästä. Siksi raivokas suositteleminen saa minut lähinnä karttamaan hypen kohteita, koska niiden seuraaminen on sitten väkinäistä objektiivisen näkökannan etsimistä.

Sitten vähän Gurren Lagannista. Se oli hyvä. Jos et ole kastonut, sivistä itseäsi, ja tee se. Tätä ei varmasti unohda katsoneensa. Turha tässä on mitään alkaa jaaritella, eivätköhän kaikki tiedä mistä on kyse. (Paitsi sinä! Hei äiti.)