C.A.T.

Enpä tiedä pitäisikö tälle omaa tekstiä omistaa, mutta jossain on pakko mainita, enkä viitsi aliarvostettujen joukkoon laittaa. CAT (C.A.T.) on toiminta-seinen-manga.

Olen aivan varma, että kukaan ei ole CATistä ennen kuullut. Itsekin luin sen aivan sattumalta. Kirjoitusteni tyyliin eivät kuulu juonitiivistelmät, enkä tee tässäkään tapauksessa poikkeusta, koska juonellisesti kahden kirjan aikana ei ehdi tapahtua juuri mitään, ja alkuasetelmien selostaminen oikeastaan kattaisi koko sarjan tähän asti.

Pidän erittäin paljon CATin lyijykynämäisestä piirtojäljestä ja realismihtavasta piirtotyylistä. Siinä on paljon silmäkarkkia mm. toiminnan muodossa. Päähenkilöt ovat erittäin miellyttäviä ja epäkliseisiä.

CATiä on julkaistu kaksi kirjaa, ja se on ollut hiatuksessa reilun kuuden vuoden ajan, joten jatkoa on tuskin odotettavissa. Outoa, mutta tämä ei oikeastaan minua haittaa. Voi olla, että olen niin tottunut siihen, että moni mielenkiintoinen alku lähtee suunnilleen näillä paikoin rönsyilemään ja tuhoamaan pikkuhiljaa uskottavuuttaan. Olenkin sitä mieltä, että CATin kaksi kirjaa muodostavat sellaisenaan hyvän novellimaisen tarinan.

Kahden kirjan aikana ehditään kertoa juuri ja juuri tarpeeksi paljon, että lukija saa tarvittavat tiedot nähdä pilkahduksen suuresta kuvasta, jonka tulevat kirjat olisivat maalanneet.

Hellsing

Huomasin vajaa viikko sitten, että Hellsing-manga on ilmestynyt kokonaisuudessaan. Tästä innoittuneena luin sen loppuun. Sen pituinen se. Ei mitään kummoista shokkiaaltoa saanut aikaan, mutta pitkäikäisten manga-sarjojen keskuudessä sarjan päättyminen on jo itsessään aika huomionarvoinen saavutus. Tapahtumat ennen loppua sen sijaan... Kannattaa lukea.

Joka tapauksessa - tästä seurasi se, että päätin viimeinkin katsoa Hellsing Ultimate OVA:n pisteeseen, johon sitä on ilmestynyt. Ilokseni sain huomata, että tällä kertaa seurataan mangaa paljon tarkemmin kuin ensimmäisen Hellsing-animen tapauksessa - jopa orjallisesti. Aluksi pidin tätä vain hyvänä seikkana, mutta myöhemmin huomasin skippailevani surutta ohi pitkistä mahtiponttisista monologeista. Mangassa ei niin huomaa, jos vaan jättää pari aukeamaa hieman pienemmälle huomiolle, jos ne ovat täynnä yhdenmiehen vuoropuhelua. Valitettavasti animelle tyypillinen verkkainen puhe ei sovi yhteen tällaisten kohtausten kanssa.

Yksi mielenkiintoinen adaptaatiokikka oli puhuttaa kuorona väkijoukolla repliikit, jotka mangassa on ilmeisesti tarkoitettu yhtä aikaa huudettaviksi, koska animessa tästä tulisi vain epäselvää mölyä. Tekniikka sopii joten kuten tällaisiin kohtiin, mutta olen kiitollinen, että sitä ei käytetty riesaksi asti.

Jaksot ovat pituudeltaan suunnilleen kolme varttia, ja ne vastaavat pieniä järjestysmuutoksia lukuunottamatta lähes täydellisesti aina yhtä mangakirjaa. Alussa tapahtumia riittää, ja kaikki on hyvin, mutta animeadaptaattorin mielestä myöhemmin on ilmeisesti vähemmän toimintaa, koska pitkiä aikoja omistetaan mangasta orjallisesti ääneenluetuille monologeihin, ja toimintakohtauksetkin tuntuvat hitaammilta kuin mangassa. Nämä ovat kuitenkin pieniä ongelmia, jotka tosin saavat toivomaan, että jaksot olisivat vaikka vartin lyhyempiä. Mangan lukeneet voivat ihan hyvin skipata monologit animessa ja päin vastoin.

Vaikka olen listannut OVAsta vain huonoja puolia, on mielipiteeni siitä silti positiivinen. Välillä tulee vaan outo olo, kun on jo sisäisesti hyväksynyt, että anime (eteenkin shounen-anime) on pääasiassa tarkoitettu lapsille, ja sitten Hellsingissä on syödään vauvoja ja harjoitetaan nekrofiliaa.

Tätä kirjoittaessani OVAsta on ilmestynyt 7 jaksoa, ja olettaisin, että jakso per kirja trendi jatkuu, joten edessä olisi vielä 3 jaksoa.