maanantai 7. joulukuuta 2009

Angel Cop

Angel Cop on ollut minulla fyysisenä kappaleena hyllyssä ties kuinka kauan. Sain sen joskus ilmeisesti lahjaksi, ja nyt vuosia myöhemmin viimein katsoin sen. Olin aikeissa katsoa Slayersiä, mutta ekan jakson jälkeen päätin, että jos aion katsoa vanhemman polven animea, se voisi yhtä hyvin olla jotain, mitä en ole nähnyt aiemmin.

Oikeastaan hyvä etten ollut katsonut Angel Copia heti Full Metal Alchemistin ja Naruton perään (joista tämänkin nykyisen elitistin animen katsonta alkoi), koska olisin varmasti yrittänyt suhtautua siihen aihepiirin vaatimalla vakavuudella, mikä on aivan väärä tapa seurata mitään vuosikymmentä vanhempaa tuotantoa (esim. MacGyver). On siis osattava ottaa rennosti, kun vuosisadan taistelukohtauksen taustalla soi sankarillin 80-luvun toitotus.

Angel Cop osaa halutessaan olla realistinen, mitä nyt vihollisten osumatarkkuus on paikoin melko säälittävä. Länkkärimäisten pyssytaistojen sijaan nähdään ansojen virittelyä ja kaupunkisodan taktiikoita. Bongasinpa arsenaalista ihan ehdan viuhkaräjähdepanoksenkin.

Angel Copissa on myös merkillinen painotus splättäämisellä, mikä käy ilmi, kun ensimmäisen kymmenen minuutin hitaahko mutta arvokas animaatio muuttuu hetkessä 24fps:ksi, kun päähenkilö tekee sisääntulonsa ja ampuu pahista kolme kertaa vatsaan ja kahdesti päähän levittäen 90% tämän verenkierrosta ja kallon seinille "colorado-tyyliin", kun pahis olisi ollut vaaraton jo ensimmäisen osuman jälkeen. Myöhemmin nähdään vielä räimeämpiä räiskäleitä.

Hienointa mitä Angel Copilla on tarjota on jatkuvasti muuttuva tilanne. Alun järjestäytynyt organisaatio päätetään hävittää, ja tukeva sivuhahmo toinen toisensa jälkeen kuolee, kunnes loppua kohden koko hahmokaartista on jäljellä enää päähenkilö. Lopullinen lopputaisto käydään tilanteessa, jossa vihollinen, päähahmo ja toinen pääosa ovat pahasti rampautuneita, ja sen päätös on unohtumaton joskin aavistuksen korni. TUPLASPOILERI Päähahmon ainoa keino kukistaa pahis ampumalla tätä päähän on ampua kuula uhrautuvan toverinsa kallon läpi. Tomera tyttö. Eikä yksityiskohdissa säästellä.

Kaiken kaikkiaan mukava ylemmän B-luokan äksönrämistely. Juoni on hyvä vaikkakin kornin patrioottinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti