maanantai 9. elokuuta 2010

Linux Mint

Aiheesta kukkaruukkuun. Olen kesällä reissatessa käyttänyt miniläppärilläni Linux Mint -nimistä linux jakelua. Se perustuu Ubuntuun, joten sille on saatavilla paljon ohjelmia, dokumentaatiota sekä neuvoja. Linux Mintin iskulause on "from freedom came elegance", ja minusta se parin kuukauden käyttökokemuksen perusteella onkin erittäin sopiva.

Homma oikeastaan lähti siitä, että halusin testata Nokian ja Intelin uutta MeeGo-käyttöjärjestelmää. Se oli erittäin nopea - käytössä ja eteenkin käynnistyksessä - mutta ominaisuuksiltaan niukka ja käyttöliittymältään liian kankea. Lisäksi se oli selvästi optimoitu miniläppäreille, koska, kun kytkin läppäriini 24-tuumaisen näytön, se hidastui erittäin selvästi: framerate vähintäänkin puolittui, vaikkei meneillään olisi mitään näytön resoluutioon liittyvää.

Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo osioinut miniläppärini kovalevystä siivun linuxille, joten päätin asentaa siihen Mintin, josta olin kuullut etsiessäni Youtubesta MeeGo-aihesia videoita. (video) Se oli alusta alkaen täynnä iloisia yllätyksiä: kaikki tarvittava oli valmiiksi asennettu, ja se mitä ei ollut, löytyi helposti pakettienhallinnalla. Tähän tottuminen vei aikansa, koska lähdin aina ensimmäisenä googleen seikkailemaan, kunnes tajuan, etten ole enää Windowsissa. Ja kun sanon, että kaikki tarvittava on valmiiksi asennettuna tarkoitan Flash- ja MP3-toistoa enkä kahdeksaa erilaista terminaalia ja Open Officea, joka on muuten jätetty Mintin oletussovelluksista pois tilan säästämiseksi. Se on kuitenkin helppo asentaa itse, jos sitä kokee tarvitsevansa.

Mintin mukana tulee myös Compiz, joka yllättäen pyörii jopa miniläppärillä. Sen ylivoimaisesti hyödyllisin ominaisuus on 3D-kuutio, koska ilman sitä työtilat eivät oletuksena jostain syystä kierrä lopusta takaisin alkuun. Ja jos käyttäisin oikeaa hiirtä enkä touchpadiä, kaikki työpöydät kerralla esille tuova Expo olisi myös erittäin hyödyllinen. Erilliset työtilat ovat erityisen hyödyllisiä miniläppärin pienellä näytöllä, johon ei ole tarkoituskaan mahtua kovin useaa ikkunaa kerrallaan.

Yksi erittäin hieno ominaisuus on tuki NTFS-osioille, joiden ansiosta pystyn käyttämään Windows-osioni tietoja mielin määrin, eikä minun tarvinnut lähteä kikkailemaan musiikkien tai kuvien kanssa. Vaikka saisin Mintini sekaisin, oleelliset tiedostot ovat tallella Windows-osiolla. (Kylläpäs onkin takaperoinen järjestely.)

Mintin varjopuolia ovat jotkin käsittämättömän mutta kiitettävän harvat oikut kuten joidenkin käynnistyksessä suoritettavien komentojen toimimattomuus ilman mitään syytä, sekä käyttöjärjestelmän omien pikanäppäinyhdistelmien satunnainen toimimattomuus. (Compizin näppäinkomennot sen sijaan toimivat hyvin.) Compiz ei toiminut ulkoisen näytön kanssa oletuksena, enkä saanut sitä vajaavaisilla taidoillani häksättyä kuntoon. Lisäksi Mintillä tuntui olevan kovin vahva mielipide siitä, miten näyttöjä tulee käyttää - kun ulkoisen näytön kytkee kiinni tai näytön asetukset avaa tai niille tekee oikeastaan yhtään mitään, näytön asetukset ponnahtavat oletuksiksi, missä ei sinäänsä olisi mitään pahaa, jollen joka kerta olisi joutunut laittamaan miniläppärin näyttöä pois päältä manuaalisesti. Nyt sitä riesaa ei enää ole, koska olen tottunut käyttämään Minttiä pelkältä läppärin näytöltä, ja se riittää hyvin.

Kirjoitan tätä parhaillaan Windowsissa, koska Mintin äänet lakkasivat toimimasta, enkä edes käytyäni läpi kaikki Ubuntun ohjeet ole saanut niitä toimimaan. Kirjoitan tätä siksi, että Windowsiin palattuani havaitsin kuinka kaipaa erinäisiä Mintin ominaisuuksia. Päälimmäisenä työtilat. Kirjotan tätä myös rohkaistakseni muitakin kokeilemaan Mintiä tai linuxia ylipäänsä. Nyt kun monilla on miniläppäreitä, joilla ei ole tarkoituskaan tehdä juuri muuta kuin selata nettiä, linuxin kokeilemisessa ei ole varjopuolia: käytit sitten Firefoxia tai Chromea surffaus ei juuri Windowsista poikkea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti