Olenpas kerrankin ajankohtainen, ja kirjoitan vähän animesta, joka on vielä uunituore. Ensialkuun on mainittava, että Angel Beats on aivan kauhea nimi. Kuulostaa joltain pop-idolianimelta. Nimeen on ilmeisesti yritetty kiteyttää enkeli ja - sarjan logosta päätellen - pulssi...
Angel Beatsin maailmana on koulukampus, joka on kuin lavaste, jossa NPC-hahmoiksi (pelitermi - non-playable character) päähahmojen luennehtimat koululaiset elävät yhdentekevää elämäänsä, kun päähenkilöt, joille koulu on eräänlainen tuonpuoleinen tai aula sellaiseen, yrittävät ottaa selvää mistä tässä kaikessa on kyse.
Koulussa liikkuu (oman luonnehdintani mukaan game masterin kaltainen) "enkeli", joka haluaa tehdä jotain päähenkilöille, mikä kuulemma siirtää heidät seuraavaan elämäänsä. Tästä päähenkilömme eivät kuitenkaan ole innoissaan, koska eihän mistään voi tietää onko seuraavassa elämässään ihminen lainkaan vai vesikirppu tai jotain muuta yhtä juhlavaa. Lisäksi jokaisella hahmolla tuntuu olevan - jos he siitä jotain muistavat - tausta, joka vähintäänkin oikeuttaa heidän kiukuttelunsa hypoteettiselle jumalalle, joka oletettavasti on koko hommasta vastuussa.
Kerrankin katsoja ei tiedä mistään mitään siksi, että kukaan mukaan ei tiedä eikä siksi, ettei kukaan vaivaudu kertomaan. Lisäksi sarjasta hohkaa tunne, että sen tekijät välittävät luomuksestaan. Ei halpoja fanservice-hahmoja, eikä muutakaan valmiiden muottien raiskaamista. Jos pitäisi sanoa, mitä Angel Beats muistuttaa, sanoisin Suzumiya Haruhi ja Persona 3 (jota olen pelannut reippaan tunnin).
Minua tunteva saattaa jo arvata, miksi olen kiinnostunut tästä. Pystyn luottamaan siihen, että kaiken alla on varma logiikka, yhtenäinen idea ja joku oikea päämäärä, vaikken tiedäkään siitä mitään. Haluan aivan oikeasti tietää, mistä tässä on kyse, ja se on jo aika paljon.
Animeksi Angel Beats on siis melko ainutlaatuinen. (Tällaisia manga-sarjoja sen sijaan tuntuu olevan vasemmalla ja oikealla, joskaan toteutus ei aina ole huippuluokkaa. Animeksi niistä päätyy aniharva.) Kaupan päälle vielä kaunis ja tyylikäs animaatio, mainiot musiikit ja kiinnostavat hahmot.
Jos tuntuu ettei kokonaan jaksa katsoa, niin suosittelen katsomaan 1. ja 3. jakson. 1. jakso taustatarinan ja tunnelman vuoksi ja 3. siksi, että se on todella hieno.
lauantai 8. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Ei halpoja fanservice-hahmoja, eikä muutakaan valmiiden muottien raiskaamista"
VastaaPoistaToi on aika hauska lause, kun ottaa huomioon että sarjahan nimenomaan ottaa yli 9000 valmista suosittua asiaa ja tunkasee ne samaan sarjaan! Esmes tyttöbändin, baseballia, haruhimaisen päähahmon jne jne jne.
Tosin vitosjakson jälkeen kiinnostus sarjaan kasvo eksponentiaalisesti kun Tenshin asemaa muutettiin. Sanoisin, että 5-6 jaksot on yksittäin jo parempia kuin muut jaksot yhteensä. Tai no, se bänditypyn jakso oli kans hyvä... mut kumminkin!
Voisi melkein tutustua, ellei olisi muita animeja menossa ;o Pistän muistiin! Ajattelin nimen perusteella tosiaan et toi on jotain ihan hirveetä kuraa :D
VastaaPoista@Tounis
VastaaPoistaSuositut asiat on toinen juttu, mutta minusta siinä ei ainakaan ole varsinaisia tusinahahmoja. Mitä nyt enkelin persoonallisuus on ehkä jo hieman nähty, mutta siitäkin aukesi uusia aspekteja, kuten sanoitkin. Niin ja se "groupie" pinkkitukkainen maskottityttö. Mutta sitäkin löylytetään, joten senkin saa anteeksi.
Haruhin kopioiminen ei ole vielä niin suosittua, että siitä viitsisin rankaista. Ennemmin siihen kannustan, kuin samojen, vanhojen valmishahmojen raiskaukseen. Pesäpallopeli on kyllä erittäin nähty juttu, sitä en kiistä, mutta tuollaisia bändihetkiä - varsinkaan tyttöbändihetkiä - näkee tuskin koskaan (Haruhin lisäksi). K-On esimerkiksi ei edes yritä.
Pidän myös siitä, miten "vasta saapunut" päähenkilö on löytänyt itselleen jo kavereita ilman mitään turhaa HÄN ON ANSAINNUT LUOTTAMUKSEMME -säätöä. Myös status quosta pois pyrkiminen ja ennen kaikkea siinä onnistuminen on erityismaininnan arvoinen suoritus.
Suosittelen Drasallekin lämpimästi.