Bakemonogatari

Pidin Maria Holicista ja Sayonara Zetsubou-Senseistäkin jonkin aikaa, jo ihan pelkästään niiden erilaisuuden ja kummallisuuden vuoksi. Bakemonogatarissa sama kummallisuus ja taidesuuntaus ei enää yllätä, mutta pidän siitä silti enemmän kuin edellä mainituista. Ja puhun nyt nimenomaan animeista.

Zetsubou-Sensein toisen kauden jatkuva, päämäärätön sekoilu oli liikaa jopa minulle. Maria Holicissa pänni se, ettei sitä voinut, eikä ollut tarkoituskaan, ottaa vakavasti. Bakemonogatarissa on ajoittaisen sekoilun lisäksi selkeä juoni, ja sen voi ilmeisesti ottaa jokseenkin tosissaan. Hahmoihin suuntautunut väkivaltakin on paljon mielekkäämpää seurattavaa, kun ne eivät muistuta räsynukkeja, ja niistä ei ole tahallaan tehty epäsympaattisia.

Lipsync on jotenkin poskellaan. Herättää kummastusta kun poikkeuksellisen sulavat huulten liikkeet eivät täsmää puheeseen.

Vähän tuo flegmaattisuus noissa tunteen ilmauksissa häiritsee, ku tuntuu siltä, että se on nykyään vaan joku SHAFTin trademark. Episodikohtaiset alkumusat ovat myös kiva lisä, mutta vakkarialkumusa ei ole mitenkään mieleenpainuva, toisin kuin Maria Holicissa.

EDIT: Kuten kommenteissa minulle oikaistiin. Sarja ei tosiaan päättynyt 12. jaksoon vaan niitä ilmestyy vielä nettijulkaisuina 15 asti.