Ghost in the Shell (animet)

Katsoin tässä pari viikkoa sitten Ghost in the Shell: Stand Alone Complex: The Laughing Man -tiivistelmän ensimmäisestä tuotantokaudesta. Se palautti hyvin mieleen, mistä jutussa oli kyse, kun se oli jo hieman päässyt unohtumaan. Juonen kannalta se on loistava paketti, mutta kaikki "ylimääräinen" mm. hahmojen taustat on jätetty täysin pois.

Tiivistelmän katsoin mielenkiinnon lisäksi vain pohjiksi toiselle kaudelle, jota en ollut aikaisemmin katsonut. Ghost in the Shell: Stand Alone Complex 2nd GIG mykisti heti alkuunsa visuaalisesti uskomattoman hienolla introlla, joka on tässä julkaisussa eri kuin alkuperäisen videomontaasimainen alkuvideo.

Sarja alkaa siitä mihin edellinen päättyin, muttei silti edes vaadi edellisen tuntemista. Välillä mainitaan The Laughing Man, mikäpä on muuten kerrankin tehty oikein: "Edellinen tyyppi jonka kanssa painittiin oli paljon kovempi kuin mitä sä luulet olevas", eikä siihen nykyään liian tuttuun Dragonball tyyliin "Tää jätkä on vielä 9000 kertaa pahempi kuin maailman pahin jätkä viimeviikolla!" Ei tule sellainen tunne kuin viimeksi oltaisi valehdeltu asioiden vakavuudesta.

Mitään letkeää tunnelma ei kuitenkaan loppupuolella ole, kuten hyvälle, vakavalle sarjalle sopii. GitS:SAC2 onnistuu olemaan jopa koskettava. Animaation puolesta kaikki on kunnossa, vaikkin ensimmäisissä jaksoissa on havaittavissa outoa piirtotyylin vaihtelua, joka joko lakkasi tai johon tottui joskus ennen sarjan puoltaväliä. Ääninäyttely on vahvaa kamaan, samoin musiikit, joita ihme kyllä ei haitannut yhtään niin paljon se, että soundtrackin on kuunnellut puhki, kuin Witch Hunter Robinia.

Olen aiemmin katsonut molemmat elokuvat, ensimmäisen niin monta kertaa, että muistan sen ulkoa, mutta toisen vain kerran. Ehkä nyt päästyäni vaadittavaan elämänkokemukseen saisin siitä irti muutakin kuin brainfuckia.

Alkavat siis GitS-animet olemaan pulkassa, joten kaivoin Jostain esiin mangan, ja aloin lukea sitä vähän ennen kun olin katsonut toisen kauden loppuun, mikä osoittautui hyväksi asiaksi, sillä näin pystyin aloittamaan yhtäläisyyksien bongailun mitä oivallisimmasta kohdasta.

GitS on sarja, jonka animeadaptaatio on tehty ehdottomasti oudoimmalla ja hienoimmalla tavalla, johon olen törmännyt. Kuten aikaisemmasta postauksestani voi havaita, manga on tyyliltään hyvin erilaista - ensimmäiset kappaleet muistuttavat tyyliltään enemmän Ranmaa kuin animesta saatua kuvaa.

Eli miten tästä huumoripainotteisesta mangasta on tullut sen vakavuusluokan anime kuin mitä ensimmäinen leffa on (en muista nähneeni koko leffassa ainuttakaan hymyä saatika irvistystä). Kiitos tästä kuuluu suurimmilta osin Mamoru Oshii -nimiselle ohjaajalle, joka ohjasi molemmat GitS-leffat ja ennen kaikkea ensimmäisen niistä. En itse ole hänen tekosiinsa muuten tutustunut, mutta kaverini puheiden perusteella hän on kovakin jätkä juuri tällaisissa hommissa.

Pienet äänet päässäni kysyvät, miten huumoripainotteisen, episodimainen manga sitten on käännetty tällaiseksi eeppiseksi juoneksi, johon vastaan kirjoittamalla, että ei sitä olekaan. Mangalla ja animella ei ole hahmojen ja paikkojen lisäksi juuri mitään yhteistä. Kuinka tämä sitten voi olla hyvä animeadaptaatio, pienet äänet ihmettelevät. Koska jos mangasta olisi lähdetty vääntämään Ranma 3/2:aa, ei se olisi herättänyt juuri kenenkään mielenkiintoa, ja onhan anime selvästi suositumpi ja parempi kuin manga. Herra Oshii tiesi tarkalleen mitä oli tekemässä.

Ghost in the Shell antaa pieniä herkkuhetkiä pitkin kaikkia leffoja ja tuotantokausia niille, jotka ovat lukeneet mangan. Animeen on otettu kohtauksia ja juonikuvioita sieltä sun täältä pitkin mangaa ja sulautettu ne silloiseen tapahtumaketjuun. Syynä siihen, miksi koin onnekkaaksi, että alotin mangan lukemisen juuri ennen toisen kauden loppua, oli, että toisen kauden loppu on yksi suorimmista ja mahdollisesti hienoimmista näitä lainauksia, ja esimerkki siitä, miten se etäisyydestään mangaan huolimatta tekee silti kunniaa alkuperäiselle teokselle.

Koska yksittäisten mangasta poimittujen tapahtumien sulauttaminen uuteen juoneen on täysin vapaaehtoista sen sijaan, että animeissa olisi otettu linja kulkea tiukasti mangan tapahtumasta toiseen, ne sopivat hyvin paikoilleen eivätkä riko fiilistä. Vielä joskus teen listan kaikista vastaavista kohtauksista, jotka löydän, ehkä jopa kuvien kanssa.

Mangaa luin ensimmäisen sarjan loppuun asti ja kahta muuta sarjaa molempia vähän alusta. Ensimmäinen manga oli hyvä, hauska ja täynnä näitä viittauksia, mutta toinen ja kolmas (2.0 ja 1.5) olivatkin sitten paljon heikompia tekeleitä. 2.0:ssa käytettiin aivan likaa 1997-vuoden rumaa 3D-grafiikkaa, eikä sen juonikaan suorastaan mukaansa temmannut. 1.5 on näistä uusin, ja siitä kolmanneksen luettuani päätin, että tämä on tylsä salapoliisileikki. Huonoudestaan huolimatta molemmat jatko-osat ovat saaneet osansa animujen kunnianosoituksista.

Ei GitS-manga mestariteos ole, mutta on se sentään poikinut yhden aikamme hienoimmista animeista.