Pidin Maria Holicista ja Sayonara Zetsubou-Senseistäkin jonkin aikaa, jo ihan pelkästään niiden erilaisuuden ja kummallisuuden vuoksi. Bakemonogatarissa sama kummallisuus ja taidesuuntaus ei enää yllätä, mutta pidän siitä silti enemmän kuin edellä mainituista. Ja puhun nyt nimenomaan animeista.
Zetsubou-Sensein toisen kauden jatkuva, päämäärätön sekoilu oli liikaa jopa minulle. Maria Holicissa pänni se, ettei sitä voinut, eikä ollut tarkoituskaan, ottaa vakavasti. Bakemonogatarissa on ajoittaisen sekoilun lisäksi selkeä juoni, ja sen voi ilmeisesti ottaa jokseenkin tosissaan. Hahmoihin suuntautunut väkivaltakin on paljon mielekkäämpää seurattavaa, kun ne eivät muistuta räsynukkeja, ja niistä ei ole tahallaan tehty epäsympaattisia.
Lipsync on jotenkin poskellaan. Herättää kummastusta kun poikkeuksellisen sulavat huulten liikkeet eivät täsmää puheeseen.
Vähän tuo flegmaattisuus noissa tunteen ilmauksissa häiritsee, ku tuntuu siltä, että se on nykyään vaan joku SHAFTin trademark. Episodikohtaiset alkumusat ovat myös kiva lisä, mutta vakkarialkumusa ei ole mitenkään mieleenpainuva, toisin kuin Maria Holicissa.
EDIT: Kuten kommenteissa minulle oikaistiin. Sarja ei tosiaan päättynyt 12. jaksoon vaan niitä ilmestyy vielä nettijulkaisuina 15 asti.
torstai 29. lokakuuta 2009
Musashi #9
Luin tänään neljä volumea Musashi #9 tai 9 Banme no Musashia. Sen verran hyvä se on, että ei jatkuvasti tarvitse miettiä, mikä siinä on vialla. Lisää juttua ehkä myöhemmin, nyt en keksi mitään sanottavaa.
EDIT: Haha. Enpä muistanut tätä kirjoittaneeni. Incidently, olen yrittänyt saada päähäni, mikä tämän sarjan nimi oli, jotta vosin jatkaa sitä. Sen verran mieleen painuva se ainakin oli, ja sekin on jo jotain.
EDIT: Haha. Enpä muistanut tätä kirjoittaneeni. Incidently, olen yrittänyt saada päähäni, mikä tämän sarjan nimi oli, jotta vosin jatkaa sitä. Sen verran mieleen painuva se ainakin oli, ja sekin on jo jotain.
tiistai 27. lokakuuta 2009
Venus Capriccio
Tänään luin Venus Capricciota, joka on shoujomanga. Voisin kertoa alkutilanteesta ja tapahtumista enemmänkin, mutta ensimmäinen virke oikeastaan jo kertoo kaiken.
Shoujomangat alkavat erilaisista lähtötilanteista, ja niissä on erilaisia aihepiirejä. Ja kaikki tämä on lähemmäs loppua kohti kuljettaessa enemmän ja enemmän yhden tekevää. Kaikki shoujo mangat kulkevat tämän kaavan mukaan:
1. Ensimmäisessä luvussa esitellään päähahmo (nainen) ja miespääosa
2. Hahmot ovat selvästi lääpällään toisiinsa, mutta kykenemättömiä ilmaisemaan sitä tai vaihtoehtoisesti syventämään suhdettaan. ("Epäonnistuneista" treffeistä huolimatta.)
3. Kuin tyhjästä ilmestyy paha, joka esittää jommalle kummalle parista haasteen, jossa epäonnistuminen aiheuttaisi näennäisen lopullisen eron parille. Haasteessa joko onnistutaan rakkauden voimalla tai sen lopputulos viitataan kintaalla.
4. Hahmojen välinen suhde syvenee mutta pysyy viattomana. (Kohdat 3. ja 4. saattavat olla myös toisin päin.)
5. Loppuratkaisu. Joitain päätyyppejä:
-"Odotan sinua ikuisesti -etäsuhde"(+pilkahdus tulevasta tapaamisesta)
-"En ole varma kuinka meidän käy, mutta emmeköhän me jotain keksi."
-"En mennytkään pois." (minne vaan) / "Tulin viimehetkellä mukaan." (japanin sisällä tai tuttuun valtioon)
Jos jotain näistä ehdoista ei täytetä, kyseessä ei ole shoujomanga. Alussa ja välissä voi tapahtua mitä vaan. Juoni voi olla melankolinen, traaginen tai komedinen. Päähahmot voivat seurustella väliaikaisesti muiden ihmisten kanssa tai olla muuten vaan bänät, mutta he palaavat yhteen 90% varmuudella. Shoujomanga ei ole kovin fiksua tai haastavaa luettavaa, eikä sen ole tarkoituskaan. Lisäksi aihepiiristä ja hahmojen alkuperäisestä luonteesta huolimatta nais- ja miespääosa muistuttavat lopussa erittäin kliseisiä muottiin hakattuja shoujohahmoja.
Venus Capricciossa päähahmo on alussa todella poikamainen ja pitää miespäähahmoa pikkusiskonaan. Kolmannen kirjan loppuun menessä molemmat voisivat olla mistä vain shoujomangasta poimittuja päähahmoja. Haaste on pianonsoitto, panoksena toisen muutto Eurooppaan - haasteessa onnistutaan. Loppuun asti en ole vielä lukenut, mutta voisin veikata, että ratkaisu on tyyppiä "en mennytkään pois."
Tulee tyhmä olo aina, kun mielenkiintoisen alun perusteella luen monta kirjaa shoujoa.
Luin loppuun. Oli sentään armolliset 5 kirjaa pitkä, ettei menny päiväkaupalla aikaa. Arvasin väärin tuon lopun, mutta oli se yksi noista päätyypeistä, jotka aikaisemmin listasin.
Lisäys: Kaiken tämän mietittyäni ja kiteytettyäni oli Näin lähellä, etten tuhlannut heti peräkkäistä päivää W-Juliet II:n lukemiseen... Olen joskus uhrannut ykköselle päivän pari. Kakkonen tekee mielenkiintoisen poikkeuksen koostumalla pelkästä muiden sarjan parien ongelmien selvittelystä, koska varsinainen pari on jo käytännössä naimisissa. Mangaka on lunastanut itselleen helpon päivätyön, ja minä aion pysyä siitä kaukana.
Shoujomangat alkavat erilaisista lähtötilanteista, ja niissä on erilaisia aihepiirejä. Ja kaikki tämä on lähemmäs loppua kohti kuljettaessa enemmän ja enemmän yhden tekevää. Kaikki shoujo mangat kulkevat tämän kaavan mukaan:
1. Ensimmäisessä luvussa esitellään päähahmo (nainen) ja miespääosa
2. Hahmot ovat selvästi lääpällään toisiinsa, mutta kykenemättömiä ilmaisemaan sitä tai vaihtoehtoisesti syventämään suhdettaan. ("Epäonnistuneista" treffeistä huolimatta.)
3. Kuin tyhjästä ilmestyy paha, joka esittää jommalle kummalle parista haasteen, jossa epäonnistuminen aiheuttaisi näennäisen lopullisen eron parille. Haasteessa joko onnistutaan rakkauden voimalla tai sen lopputulos viitataan kintaalla.
4. Hahmojen välinen suhde syvenee mutta pysyy viattomana. (Kohdat 3. ja 4. saattavat olla myös toisin päin.)
5. Loppuratkaisu. Joitain päätyyppejä:
-"Odotan sinua ikuisesti -etäsuhde"(+pilkahdus tulevasta tapaamisesta)
-"En ole varma kuinka meidän käy, mutta emmeköhän me jotain keksi."
-"En mennytkään pois." (minne vaan) / "Tulin viimehetkellä mukaan." (japanin sisällä tai tuttuun valtioon)
Jos jotain näistä ehdoista ei täytetä, kyseessä ei ole shoujomanga. Alussa ja välissä voi tapahtua mitä vaan. Juoni voi olla melankolinen, traaginen tai komedinen. Päähahmot voivat seurustella väliaikaisesti muiden ihmisten kanssa tai olla muuten vaan bänät, mutta he palaavat yhteen 90% varmuudella. Shoujomanga ei ole kovin fiksua tai haastavaa luettavaa, eikä sen ole tarkoituskaan. Lisäksi aihepiiristä ja hahmojen alkuperäisestä luonteesta huolimatta nais- ja miespääosa muistuttavat lopussa erittäin kliseisiä muottiin hakattuja shoujohahmoja.
Venus Capricciossa päähahmo on alussa todella poikamainen ja pitää miespäähahmoa pikkusiskonaan. Kolmannen kirjan loppuun menessä molemmat voisivat olla mistä vain shoujomangasta poimittuja päähahmoja. Haaste on pianonsoitto, panoksena toisen muutto Eurooppaan - haasteessa onnistutaan. Loppuun asti en ole vielä lukenut, mutta voisin veikata, että ratkaisu on tyyppiä "en mennytkään pois."
Tulee tyhmä olo aina, kun mielenkiintoisen alun perusteella luen monta kirjaa shoujoa.
Luin loppuun. Oli sentään armolliset 5 kirjaa pitkä, ettei menny päiväkaupalla aikaa. Arvasin väärin tuon lopun, mutta oli se yksi noista päätyypeistä, jotka aikaisemmin listasin.
Lisäys: Kaiken tämän mietittyäni ja kiteytettyäni oli Näin lähellä, etten tuhlannut heti peräkkäistä päivää W-Juliet II:n lukemiseen... Olen joskus uhrannut ykköselle päivän pari. Kakkonen tekee mielenkiintoisen poikkeuksen koostumalla pelkästä muiden sarjan parien ongelmien selvittelystä, koska varsinainen pari on jo käytännössä naimisissa. Mangaka on lunastanut itselleen helpon päivätyön, ja minä aion pysyä siitä kaukana.
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Onani Master Kurosawa
Onani Master Kurosawa on manga, jota vaan aloin lukea illalla, koska se oli linkattu erästä toista mangaa koskevassa keskustelussa. Luinkin sen sitten kokonaan, ja siihen neljään kirjaan menikin sitten koko yö. Onneksi on viikonloppu.
Onani Master Kurosawan juoni alkaa sillä erittäin perinteisellä "tässä on tän sarjan idea"-tyylisellä pohjustuksella, mutta se idea onkin sitten jo aika epätavallinen, ja joidenkin mielestä varmasti iljettävä. Juoni onnistuu matkan varrella muuttumaan täydellisesti monta kertaa olematta kuitenkaan epälooginen, ja vieläpä päättymään täyteläisellä tavalla. Jos juoni ei heti ala inhottaa, se tempaa mukaansa. Itse ainakin tunsin eräässä kohdassa hyvin elävästi päähenkilön tuskan ja sitä seuranneen turtuuden. Kello tosin oli sitä lukiessani ties mitä, mutta silti hyvä kohta.
Taide on oikein miellyttävää, ja piirrosjälki muistuttaa enemmän lyijykynää kuin mustetta.
Teemastaan huolimatta sarja ei ole mitään pehmopornoilua vaan kunnollinen tarina. Tapahtumat sijoittuvat poikkeuksellisesti pääasiassa middle schooliin eivätkä high schooliin, mitä ei kyllä oikeastaan huomaa niin piirrosten kuin juonenkaan suhteen.
Onani Master Kurosawan juoni alkaa sillä erittäin perinteisellä "tässä on tän sarjan idea"-tyylisellä pohjustuksella, mutta se idea onkin sitten jo aika epätavallinen, ja joidenkin mielestä varmasti iljettävä. Juoni onnistuu matkan varrella muuttumaan täydellisesti monta kertaa olematta kuitenkaan epälooginen, ja vieläpä päättymään täyteläisellä tavalla. Jos juoni ei heti ala inhottaa, se tempaa mukaansa. Itse ainakin tunsin eräässä kohdassa hyvin elävästi päähenkilön tuskan ja sitä seuranneen turtuuden. Kello tosin oli sitä lukiessani ties mitä, mutta silti hyvä kohta.
Taide on oikein miellyttävää, ja piirrosjälki muistuttaa enemmän lyijykynää kuin mustetta.
Teemastaan huolimatta sarja ei ole mitään pehmopornoilua vaan kunnollinen tarina. Tapahtumat sijoittuvat poikkeuksellisesti pääasiassa middle schooliin eivätkä high schooliin, mitä ei kyllä oikeastaan huomaa niin piirrosten kuin juonenkaan suhteen.
perjantai 23. lokakuuta 2009
Old Boy
Luin tänään Old Boy mangan. Olen aijemmin katsonut vastaavan leffan, ja pidin siitä enemmän. Molemmat ovat hyvin pääpiirteiltään samanlaisia, mutta muuten hyvin erilaisia. Leffa oli tietysti mangaa paljon suppeampi, jo pelkästää pituutensa vuoksi (2 tuntia vs. 8 kirjaa), mikä ei sekään ole yksiselitteisen huono asia, kun manga tuntuu rönsyilevän ja venyvän jatkuvasti. Tämä toki sellaisen lukijan näkökulmasta, joka on katsonut aijemmin sen tiiviimmän version.
Jos aikoo jostain syystä sekä lukea että katsoa Old Boyn suosittelen aloittamaan mangasta, ja katsomaan vasta sitten leffan, ja niin tehdessään muistamaan, että kyse on aivan eri teoksesta.
Kevyitä spoilereita:
Raskaampia spoilereita:
Tähän mennessä on varmaan käynyt selväksi, etten pahemmin tee juonitiivistelmiä. Miksi tekisin, onhan niitä jo netti pullollaan. Teen vaan tällaista kommentointia, joista saa paremmin selvää, jos on jo lukenut tai katsonut kyseisen teoksen. En myöskään jaa arvosanoja, kommenteistani saa ihan itse päätellä kiinnostaako.
Minulta toki saa kysyä tarkempia piirteitä ja mielipiteitä kommenteissa, ja vastaan niihin mielelläni.
Jos aikoo jostain syystä sekä lukea että katsoa Old Boyn suosittelen aloittamaan mangasta, ja katsomaan vasta sitten leffan, ja niin tehdessään muistamaan, että kyse on aivan eri teoksesta.
Kevyitä spoilereita:
Loppuratkaisut ovat aivan erit, ja koska olin katsonut leffan ensin, tuntui kuin mangasta olisi puuttunut jotain. Toki manga on varmaan tässäkin tapauksesssa alkuperäinen tai ainakin lähempänä sitä, ja leffaan on vaan keksitty iskevämpi ja konkreettisempi ratkaisu, joka tosin muuttaa juonen luonteen täysin. Jos olisin lukenut mangan ensin ja katsonut vasta sitten leffan olisin varmaan suhtautunut sen eroihin paljon kriittisemmin.
Raskaampia spoilereita:
Mangassa jää vieläpä auki yksi melko oleennainen osa, eikä jatkosta ole tietoa, joten se jäänee spekulaation varaan, mikä on tavallaan aika siisti juttu. Se olisi vielä siistimpi, jollei se tuntuisi jälkeen päin siltä, että se on laitettu siihen tahallaan vain mietityttämään lukijaa, koska sillä ei oikeastaan ehdi olla minkäänlaista roolia itse juonessa. Leffassa kyseinen osa on tavallaan integroitu loppuratkaisuun tai jätetty pois.
Tähän mennessä on varmaan käynyt selväksi, etten pahemmin tee juonitiivistelmiä. Miksi tekisin, onhan niitä jo netti pullollaan. Teen vaan tällaista kommentointia, joista saa paremmin selvää, jos on jo lukenut tai katsonut kyseisen teoksen. En myöskään jaa arvosanoja, kommenteistani saa ihan itse päätellä kiinnostaako.
Minulta toki saa kysyä tarkempia piirteitä ja mielipiteitä kommenteissa, ja vastaan niihin mielelläni.
torstai 22. lokakuuta 2009
Yubisaki Milk Tea
Yubisaki Milk Tea on vaan niin kiva. Siitä tulee mukavan lämmin fiilis. Tykkään muutenkin kaikista tabukokoelmista, vaikka tämä nyt ei mitään hardcore kamaa olekaan.
Olen kolmannen kirjan alussa tätä kirjoittaessani. Luin tätä ensimmäisen kerran joskus kauan sitten, kun sitä oli ilmestynyt vain nelisen kirjaa. On pysynyt mielessä. Yhteensä 7 kirjaa on nyt ilmestynyt, ja sarja on hiatuksessa... Niin tyypillistä. Kerrankin manga, josta pidän niin paljon, että voisin OIKEASTI ostaa sen, ja se menee tauolle.
Seuraavana päivänä:
Baka-Updates - miksi valehtelet minulle näin. En tiedä onko manga Japanissa hiatuksessa seitsemännessä kirjassa, mutta ainakin mangafox on saanut käpälänsä kahdeksanteen kirjaan. Yleensä Baka-Updatesissa on hyvin ajantasaista tietoa.
No mutta enivei, olen iloinen, että sain lukea kahdeksenteen kirjaan asti. Hommat menee vaan tabummaksi, ja minä tykkään.Yubisaki Milk Tea on todella erilainen manga. Ei niinkään aihepiiriltään - koululaiselämä, romanssi ja ristiinpukeutuminen, eivät ole millään mittapuulla kovin mullistavia piirteitä mangassa. Kyse on siitä, miten kaikki on toteutettu aina taiteesta juonen kuljetukseen.
Yubisaki Milk Tean hahmoilla on harvinaista persoonallisuutta, mitä ei yleensä mangassa näe. Hahmot eivät istu mihinkään arkkityyppiin. Pelkkä määrätietoinen erilaisuus riittää yleensä kyllästyneissä silmissäni erottamaan hahmon mangan harmaasta massasta, mutta nämä ovat oikeasti hyviä ja inhimillisiä eivätkä vaan outoja.
Teen varmaan joskus pikapuolin listaa manga- ja anime-sarjoista, ja miksei leffoista, kirjoista sekä muistakin teoksista, jotka kaipaisivat mielestäni enemmän huomiota.
Olen kolmannen kirjan alussa tätä kirjoittaessani. Luin tätä ensimmäisen kerran joskus kauan sitten, kun sitä oli ilmestynyt vain nelisen kirjaa. On pysynyt mielessä. Yhteensä 7 kirjaa on nyt ilmestynyt, ja sarja on hiatuksessa... Niin tyypillistä. Kerrankin manga, josta pidän niin paljon, että voisin OIKEASTI ostaa sen, ja se menee tauolle.
Seuraavana päivänä:
Baka-Updates - miksi valehtelet minulle näin. En tiedä onko manga Japanissa hiatuksessa seitsemännessä kirjassa, mutta ainakin mangafox on saanut käpälänsä kahdeksanteen kirjaan. Yleensä Baka-Updatesissa on hyvin ajantasaista tietoa.
No mutta enivei, olen iloinen, että sain lukea kahdeksenteen kirjaan asti. Hommat menee vaan tabummaksi, ja minä tykkään.Yubisaki Milk Tea on todella erilainen manga. Ei niinkään aihepiiriltään - koululaiselämä, romanssi ja ristiinpukeutuminen, eivät ole millään mittapuulla kovin mullistavia piirteitä mangassa. Kyse on siitä, miten kaikki on toteutettu aina taiteesta juonen kuljetukseen.
Yubisaki Milk Tean hahmoilla on harvinaista persoonallisuutta, mitä ei yleensä mangassa näe. Hahmot eivät istu mihinkään arkkityyppiin. Pelkkä määrätietoinen erilaisuus riittää yleensä kyllästyneissä silmissäni erottamaan hahmon mangan harmaasta massasta, mutta nämä ovat oikeasti hyviä ja inhimillisiä eivätkä vaan outoja.
Teen varmaan joskus pikapuolin listaa manga- ja anime-sarjoista, ja miksei leffoista, kirjoista sekä muistakin teoksista, jotka kaipaisivat mielestäni enemmän huomiota.
keskiviikko 21. lokakuuta 2009
Bleach 192-
Ja näin syntyy uusi fanservicehahmo. En varsinaisesti yllättynyt, koska netti on pullollaan siitä kuvia. Olisin vaan toivonut sillä olevan enemmän luonnetta kuin F-kuppien täytteeksi. Enkä voi uskoa, että sen ääni ei vaihtunut transformaation yhteydessä.
Näillä Bleachin hahmoilla on kaikilla aivan massiivinen defense. Vaikka ois miten ylivoimainen vastustaja, siltä voi ottaa aina monta tusinaa iskuja vaikka suoraan kasvoihin ja nousta pystyyn "Mada mada da!" Tämän kertainen "in the meantime" tappelu on aivan naurettava. Sitä pätkitään jatkuvasti "hauskuutuksilla" ja oikeastaan aivan kaikella mahdollisella, ja silti joku on ilmeisesti ajatellut, että se pitäisi ottaa väillä tosissaan, mikä on aivan käsittämätöntä.
Ichigon bankaista on tullut ihan läppä. Ei se enää muuta käytäkkään ja silti se ei pärjää kellekään. Sen ei edes tarvis olla bankai vaan joku uusi zanbakutou. Sillon bankai vois olla jotain siistimpää, ja siinä hollow-naamarissakin olisi jotain pointtia. Nyt Ichigo olisi tasoissa bankailla ja naamarilla vastaan jotain tyyppiä, joka sitte ottaa turpaan Kenpachilta, jolla ei oo ees kunnollista zanbakutouta.
No ainaki pelleily loppui viimein, ja homma etenee ties kuinka pitkästä aikaa.
Kunnes taas tulee fillereitä 204-214, ja koska kovalevytila ei ole ilmaista, skippaan kyseisen fillerin kokonaan. 215 jatkuu aina 226 asti, jonka jälkeen tulee taas fillereitä hamaan tulevaisuuteen.
Näillä Bleachin hahmoilla on kaikilla aivan massiivinen defense. Vaikka ois miten ylivoimainen vastustaja, siltä voi ottaa aina monta tusinaa iskuja vaikka suoraan kasvoihin ja nousta pystyyn "Mada mada da!" Tämän kertainen "in the meantime" tappelu on aivan naurettava. Sitä pätkitään jatkuvasti "hauskuutuksilla" ja oikeastaan aivan kaikella mahdollisella, ja silti joku on ilmeisesti ajatellut, että se pitäisi ottaa väillä tosissaan, mikä on aivan käsittämätöntä.
Ichigon bankaista on tullut ihan läppä. Ei se enää muuta käytäkkään ja silti se ei pärjää kellekään. Sen ei edes tarvis olla bankai vaan joku uusi zanbakutou. Sillon bankai vois olla jotain siistimpää, ja siinä hollow-naamarissakin olisi jotain pointtia. Nyt Ichigo olisi tasoissa bankailla ja naamarilla vastaan jotain tyyppiä, joka sitte ottaa turpaan Kenpachilta, jolla ei oo ees kunnollista zanbakutouta.
No ainaki pelleily loppui viimein, ja homma etenee ties kuinka pitkästä aikaa.
Kunnes taas tulee fillereitä 204-214, ja koska kovalevytila ei ole ilmaista, skippaan kyseisen fillerin kokonaan. 215 jatkuu aina 226 asti, jonka jälkeen tulee taas fillereitä hamaan tulevaisuuteen.
Bleach 190-191
Joo-o. Siihen se filleriputki tältä erää päättyikin. Aika rohkea päätös oli survoa story arkin väliin läjä fillereitä, ja jatkaa siitä mihin jäätiin. Ainakin animaation taso pomppas heti, kirjotuksesta en oikeen tiiä. Vähän ontuu, mutta toimii. Toimis paremmin ilman noita kahta koomista kevennystä, jotka rikkovat tunnelmaa ja logiikkaa jatkuvasti. Olin vielä jokin aika sitten aivan saletti, että tämän episodin sivuhahmot ovat jotain fillerimateriaalia, mutta ei kai sitten, kun ne vieläkin häärävät ärsyttämässä.
Tuntu vaan niin epäloogiselta, ku Ichigo käyttäytyy aika tylysti kavereitaan kohtaa, mutta tosta yhestä koomisesta kevennyksestä se huolehtii koko ajan, että *gasp* OLETKO KUNNOSSA~?! Niiiin monta kohtausta, jossa toi vaan killuu taustalla, olisi voinu leikata pois, ja juonesta ois saanu paljon, jos ei synkemmän niin ainakin, eheämmän. En halua uskoa, että se on olemassa, kun se on niin ärsyttävä, mutta sitten välillä taas mukavan erikoinen, molemmista kiitos kuuluu aika pitkälti ääninäyttelijälle.
Särkylääkkeet alkavat vaikuttaa.
Tuntu vaan niin epäloogiselta, ku Ichigo käyttäytyy aika tylysti kavereitaan kohtaa, mutta tosta yhestä koomisesta kevennyksestä se huolehtii koko ajan, että *gasp* OLETKO KUNNOSSA~?! Niiiin monta kohtausta, jossa toi vaan killuu taustalla, olisi voinu leikata pois, ja juonesta ois saanu paljon, jos ei synkemmän niin ainakin, eheämmän. En halua uskoa, että se on olemassa, kun se on niin ärsyttävä, mutta sitten välillä taas mukavan erikoinen, molemmista kiitos kuuluu aika pitkälti ääninäyttelijälle.
Särkylääkkeet alkavat vaikuttaa.
Bleach 144-189
Tiedoksenne: Jos tällä blogilla olisi joku taso jota ylläpitää, en varmasti julkaisisi tätä tekstiä. Sisältää vain turhaa ragetusta. Ei kannata lukea.
Katsoin Bleachia uskollisesti joka viikko aina Soul Society episodin loppuun, mutta sitten alkoivat fillerit, ja kuten Narutosta olin aikaisemmin jo oppinut, ei niitä kannata jäädä katsomaan. Nyt fillerit ovat hyvän aikaa sitten loppuneet, ja ajattelin palailla sarjan pariin.
Mutta mitä näenkään; Bleach on muuttunut paskaksi. Animaatio on paikoin niin huonoa, ettei se edes naurata. Hahmot näyttävät vain harvoin itseltään, kaikki liike on kömpelöä ja vailla momenttia, freimejäkin on surkean vähän. Ennen tyyliin sopivat musiikit ovat muuttuneet kalpeiksi remikseiksi, ja soppaan on heitetty suorastaan ärsyttäviä ja kliseisiä biisejä. Juoni oli hetken aikaa jossain välissä kiinnostava, mutta sekin fillereillä tilkitty episodi loppuin ennen, kun siitä oli saanut mitään irti, ja vaihtui abysmaaliseen prinsessansuojelufilleriin. Siinä on yksi plot twisti, joka sekin paljastui loppujen lopuksi olevan mallia "voi ei, koko elämäni olin ymmärtänyt kaiken aivan väärin, olen pahoillani." Kaiken kruunaa se, että episodia varten julistettu uusi päähenkilö polttaa itsensä tuhkaksi, koska hänellä on Kunnia(tm). Mikä on oikeastaan vaan hyvä, että hänelle ei tarvitse alkaa luoda keinotekoista roolia, kun oikea juoni alkaa.
Ennen taistelut olivat koko sarjan suola, niistä huokui voimaa, kun nyt tarvitaan AINA joku pitämään katsojaa ajan tasalla "hänen reiatsunsa kasvaa", "hän ei ole samanlainen kuin äsken", "se on yli yhdeksäntuhatta." Järjen puute on pahentunut entisestään: joku saattaa huutaa seuraavan liikkensä nimen ja suorittaa sen, jolloin uhri ehtii ajatella "voi ei, en pysty väistämään sitä", muistella muutaman vuosikymmenen edestä menneitä, huuttaa ääneen MOURUA! NEKOMARU! BANKAI!, poseerata ja vielä tehdä vastaiskun, joka pysäyttää ennen niin vastustamattoman tekniikan, vaikkei äsken mukamas pystynyt edes väistämään sitä siitä huolimatta, että oli hetkeä aikaisemmin teleporttaillu pitkin huonetta. Se syö uskottavuutta.
Anteeksi vaan, että valitan jostain näin turhasta, mutta minulla on päänsärky ja yritän katsoa Bleachiä, koska minulle sanottiin, että se on NYKYÄÄN taas hyvä, ja siihen on vielä nelisen kymmentä jaksoa matkaa...
Kaippa tämä tästä paranee. Ei se ainakaan paljon huonommaksi voi mennä.
Katsoin Bleachia uskollisesti joka viikko aina Soul Society episodin loppuun, mutta sitten alkoivat fillerit, ja kuten Narutosta olin aikaisemmin jo oppinut, ei niitä kannata jäädä katsomaan. Nyt fillerit ovat hyvän aikaa sitten loppuneet, ja ajattelin palailla sarjan pariin.
Mutta mitä näenkään; Bleach on muuttunut paskaksi. Animaatio on paikoin niin huonoa, ettei se edes naurata. Hahmot näyttävät vain harvoin itseltään, kaikki liike on kömpelöä ja vailla momenttia, freimejäkin on surkean vähän. Ennen tyyliin sopivat musiikit ovat muuttuneet kalpeiksi remikseiksi, ja soppaan on heitetty suorastaan ärsyttäviä ja kliseisiä biisejä. Juoni oli hetken aikaa jossain välissä kiinnostava, mutta sekin fillereillä tilkitty episodi loppuin ennen, kun siitä oli saanut mitään irti, ja vaihtui abysmaaliseen prinsessansuojelufilleriin. Siinä on yksi plot twisti, joka sekin paljastui loppujen lopuksi olevan mallia "voi ei, koko elämäni olin ymmärtänyt kaiken aivan väärin, olen pahoillani." Kaiken kruunaa se, että episodia varten julistettu uusi päähenkilö polttaa itsensä tuhkaksi, koska hänellä on Kunnia(tm). Mikä on oikeastaan vaan hyvä, että hänelle ei tarvitse alkaa luoda keinotekoista roolia, kun oikea juoni alkaa.
Ennen taistelut olivat koko sarjan suola, niistä huokui voimaa, kun nyt tarvitaan AINA joku pitämään katsojaa ajan tasalla "hänen reiatsunsa kasvaa", "hän ei ole samanlainen kuin äsken", "se on yli yhdeksäntuhatta." Järjen puute on pahentunut entisestään: joku saattaa huutaa seuraavan liikkensä nimen ja suorittaa sen, jolloin uhri ehtii ajatella "voi ei, en pysty väistämään sitä", muistella muutaman vuosikymmenen edestä menneitä, huuttaa ääneen MOURUA! NEKOMARU! BANKAI!, poseerata ja vielä tehdä vastaiskun, joka pysäyttää ennen niin vastustamattoman tekniikan, vaikkei äsken mukamas pystynyt edes väistämään sitä siitä huolimatta, että oli hetkeä aikaisemmin teleporttaillu pitkin huonetta. Se syö uskottavuutta.
Anteeksi vaan, että valitan jostain näin turhasta, mutta minulla on päänsärky ja yritän katsoa Bleachiä, koska minulle sanottiin, että se on NYKYÄÄN taas hyvä, ja siihen on vielä nelisen kymmentä jaksoa matkaa...
Kaippa tämä tästä paranee. Ei se ainakaan paljon huonommaksi voi mennä.
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Touka Gettan
Aloin viikonlopun viime hetkillä katsoa Touka Gettan -animea päättäväisin mielin alusta. Olen ennen katsonut niinkin pitkälle kuin viidenteen tai kuudenteen jaksoon asti, mutta sitten se on jäänyt kesken. Touka Gettan perustuu visual novelliin, joten sen juoni on oletettavasti keskivertoa parempi.
Syystä tai toisesta animen tekijät ovat päättäneet laittaa jaksot kronologisesti käänteiseen järjestykseen, mistä voi oikein käytettynä syntyä jotain hienoa (kuten Memento), mutta jokin viestii minulle, että tässä tapauksessa se on vain kikka, joka ei ole millään tavalla perusteltu tai pohjustettu. Voisin katsoa jaksot kronologisesti oikeassa järjestyksessä, mutta se sotii vähän periaatettani vastaan - jos jokin on jotenkin tehty se on myös tarkoitettu nautittavaksi sellaisenaan. Toisaalta skippasin kyllä huolella Naruton filleritkin, eikä juoni tässäkään tapauksessa ole animen tekijän oma.
Käänteisen aikajanan integroimattomuudesta sarjan toteutukseen viestii mm. se, että eräänkin kaksijaksoisen episodin jaksot on myös laitettu käänteiseen järjestykseen, eikä koko episodissa ole sellaisenaan mitään järkeä varsinkaan, kun se muistuttaa lähinnä filleriä. Sen olisi minusta voinut jättää kokonaan pois tai siitä olisi voinut tehdä parhaat palat tiivistelmän, jotta se mahtuisi kokonaisuudessaan yhteen jaksoon. Tällaisenaan episodin jälkimmäinen (kronologisesti ensimmäinen) jakso on lähes turha.
Episodimaisuus ei muutenkaan sovi tällaiseen juonenkuljetukseen, jossa idean ainakin soisi olevan koko ajan täydentyvä kokonaisuus. Toisaalta lähes mielivaltaisista kohdista pätkityt jaksotkaan eivät sovi formaattiin, koska niiden aluilla ja lopuilla ei ole mitään konkreettista merkitystä. Nykyisellään juonen huipennuksen voi ymmärtää melko täydellisesti, kun on katsonut 4 ensimmäistä jaksoa ja sitten taas ensimmäisen jakson, eikä sen niin pitäisi mennä.
Jos aikajanan haluaa sotkea, kannattaisi ehkä ottaa mallia Haruhista, missä lähes jokainen episodi (kai yhtä lukuunottamatta) koostuu yhdestä jaksosta, ja täydentää silti kokonaisuutta. Eikä Haruhissa spoilita koko juonta ennakkoon ja huipennuskin pysyy lopussa. Tai sitten kannattaisi vaan antaa sen aikajanan olla, koska ilman ohjaajan vaivannäköä sen ronkeloiminen ei paranna katseluelämystä mitenkään.
Olen yrittänyt niellä Touka Gettania ennenkin tajuamatta, miksi se ruukaa jäädä kesken, vaikka siinä on paljon minua kiehtovia piirteitä. Nyt, kun asiaa on vähän analysoinut, tiedän miksi. Harmi sinäänsä, koska sarjassa ei ole muuten vikaa. Ensi kerralla katson jaksot Oikeassa järjestykessä... jahka kehitän dementian ja unohdan sarjan lopun, josta muuten pidin.
Syystä tai toisesta animen tekijät ovat päättäneet laittaa jaksot kronologisesti käänteiseen järjestykseen, mistä voi oikein käytettynä syntyä jotain hienoa (kuten Memento), mutta jokin viestii minulle, että tässä tapauksessa se on vain kikka, joka ei ole millään tavalla perusteltu tai pohjustettu. Voisin katsoa jaksot kronologisesti oikeassa järjestyksessä, mutta se sotii vähän periaatettani vastaan - jos jokin on jotenkin tehty se on myös tarkoitettu nautittavaksi sellaisenaan. Toisaalta skippasin kyllä huolella Naruton filleritkin, eikä juoni tässäkään tapauksessa ole animen tekijän oma.
Käänteisen aikajanan integroimattomuudesta sarjan toteutukseen viestii mm. se, että eräänkin kaksijaksoisen episodin jaksot on myös laitettu käänteiseen järjestykseen, eikä koko episodissa ole sellaisenaan mitään järkeä varsinkaan, kun se muistuttaa lähinnä filleriä. Sen olisi minusta voinut jättää kokonaan pois tai siitä olisi voinut tehdä parhaat palat tiivistelmän, jotta se mahtuisi kokonaisuudessaan yhteen jaksoon. Tällaisenaan episodin jälkimmäinen (kronologisesti ensimmäinen) jakso on lähes turha.
Episodimaisuus ei muutenkaan sovi tällaiseen juonenkuljetukseen, jossa idean ainakin soisi olevan koko ajan täydentyvä kokonaisuus. Toisaalta lähes mielivaltaisista kohdista pätkityt jaksotkaan eivät sovi formaattiin, koska niiden aluilla ja lopuilla ei ole mitään konkreettista merkitystä. Nykyisellään juonen huipennuksen voi ymmärtää melko täydellisesti, kun on katsonut 4 ensimmäistä jaksoa ja sitten taas ensimmäisen jakson, eikä sen niin pitäisi mennä.
Jos aikajanan haluaa sotkea, kannattaisi ehkä ottaa mallia Haruhista, missä lähes jokainen episodi (kai yhtä lukuunottamatta) koostuu yhdestä jaksosta, ja täydentää silti kokonaisuutta. Eikä Haruhissa spoilita koko juonta ennakkoon ja huipennuskin pysyy lopussa. Tai sitten kannattaisi vaan antaa sen aikajanan olla, koska ilman ohjaajan vaivannäköä sen ronkeloiminen ei paranna katseluelämystä mitenkään.
Olen yrittänyt niellä Touka Gettania ennenkin tajuamatta, miksi se ruukaa jäädä kesken, vaikka siinä on paljon minua kiehtovia piirteitä. Nyt, kun asiaa on vähän analysoinut, tiedän miksi. Harmi sinäänsä, koska sarjassa ei ole muuten vikaa. Ensi kerralla katson jaksot Oikeassa järjestykessä... jahka kehitän dementian ja unohdan sarjan lopun, josta muuten pidin.
lauantai 17. lokakuuta 2009
Serial Experiments Lain Layer:13
Sen pituinen se. Tykkäsin taas.
Koska olin elättänyt niin suuria tunteita lopusta, se pääsi pettämään odotukset. Niin siinä vaan käy, kun jotain hypettää liian kauan, ei minkään asteinen loistavuus voi enää täyttää odotuksia. Oli se silti hyvä mutta harmi kuitenkin.
Alku oli sentään paljon parempi ja merkityksellisempi kuin muistin, joten ei hukkaan mennyt tämäkään katselukerta.
Koska olin elättänyt niin suuria tunteita lopusta, se pääsi pettämään odotukset. Niin siinä vaan käy, kun jotain hypettää liian kauan, ei minkään asteinen loistavuus voi enää täyttää odotuksia. Oli se silti hyvä mutta harmi kuitenkin.
Alku oli sentään paljon parempi ja merkityksellisempi kuin muistin, joten ei hukkaan mennyt tämäkään katselukerta.
Serial Experiments Lain Layer:06
Pakko tähän väliin puikata, että noi jaksojen alussa olevat jakson nimen lausumiset on aika huvittavia, jopa japanilaisella mittapuulla. Psyche -> [pushaak], Religion -> [riijoon] näin pari mainitakseni. Eivät ole viitsineet edes yrittää.
Tälläkin sarjalla on joku stondis englannille, kun jokainen asia, jota ei ole aivan ehdottoman tärkeä ymmärtää, on englanniksi. Eipä se silti haittaa, kun ei juoneen vaikuta. Ja juoni on tähän asti ollut aivan ekselenttiä. Toivoisin, että pystyisin nykyisellä ymmärtämykselläni, mutta vähemmällä spoilaantumisella katsomaan tämän. Kokemus voisi olla orgasminen.
SPOILEREITA
Miten tollasen spoileritekstin saisi kätevästi piilotettua ilman, että pitää kikkailla taustavärien kanssa? Olen erittäin tarkka spoilereiden kanssa. Mitä vähemmän tiedän sarjasta, jota katson, sen parempi. Siksi suojelen muitakin spoilereilta parhaani mukaan.
Tälläkin sarjalla on joku stondis englannille, kun jokainen asia, jota ei ole aivan ehdottoman tärkeä ymmärtää, on englanniksi. Eipä se silti haittaa, kun ei juoneen vaikuta. Ja juoni on tähän asti ollut aivan ekselenttiä. Toivoisin, että pystyisin nykyisellä ymmärtämykselläni, mutta vähemmällä spoilaantumisella katsomaan tämän. Kokemus voisi olla orgasminen.
SPOILEREITA
Varmaan Lainiakin vituttais, ku tulee uus prossusukupolvi markkinoille ja pitää alkaa purkaa tota tietokonevuorta. Oli miten iso läjä koneita klusterissa tahansa, parin vuoden sisällä sekin on vanhentunutta teknologiaa. Samaan aikaan mietityttää ja ei mietitytä, mistä se on saanu kaikki noi roinat.
Kaiken ton härpäkkeen keskellä oli ISDN-modeemi. :)
SPOILERIT LOPPUUKaiken ton härpäkkeen keskellä oli ISDN-modeemi. :)
Miten tollasen spoileritekstin saisi kätevästi piilotettua ilman, että pitää kikkailla taustavärien kanssa? Olen erittäin tarkka spoilereiden kanssa. Mitä vähemmän tiedän sarjasta, jota katson, sen parempi. Siksi suojelen muitakin spoilereilta parhaani mukaan.
Serial Experiments Lain Layer:01
Aloin viikonlopun kunniaksi katsoa Serial Experiments Lainia uudelleen. Olen elätellyt jo pidemmän aikaa pelkoa perseessä, että ko. sarjan loistavuus olikin vain kokemattomuutta ja ajan kultaamia muistoja, mutta ilokseni voin todeta ensimmäisen jakson perusteella, että Lain on parempi kuin muistin.
SPOILEREITA, VALTAVIA SPOILEREITA!
Selittelen lisää loppua kohden.
SPOILEREITA, VALTAVIA SPOILEREITA!
Ensinnäkin kuinka sarja voisi olla mitään muuta kuin loistava, jos se huipentuu siihen, että päähenkilö tajuaa olevansa internetin ulkopuolelle levinnyt virtuaalihahmo, ja poistaa itsensä aika-avaruudesta. (Vähän niin kuin Perhosvaikutuksessa.) Lisäksi joitain ärsyttäviä hahmoja on helpompi sietää, kun tietää, ettei heitä ole oikeasti olemassa. Tätä ajattelutapaa voisi soveltaa irlissäkin.
SPOILERIT, VALTAVAT SPOILERIT PÄÄTTYVÄT!Selittelen lisää loppua kohden.
perjantai 16. lokakuuta 2009
Loppusanat
Tässä sitä nyt ollaan. Loin blogin. Ihan liian helpoksi tehty, tällanenhan voi kohta olla kellä vaan.
Yleisön pyynnöstä yleinen monologiointini siirtyy siis irkkikanavalta helpommin sivutettavaan muotoon.
Tänne tulen jatkossa höpisemään enimmäkseen mielipideasioita, joihin en tarvitse reaaliaikaista kannanottoa. (Kommentoida saa.) Aihealueita ovat todennäköisesti anime, manga, pelit, nettisarjikset, musiikki, tietotekniikka, kvanttifysiikka, filosofia ja oikeastaan kaikki mitä mieleen juolahtaa.
(EDIT: Vaikuttaisi siltä, että juttua tulee lähinnä animesta ja mangasta. Ehkä vielä joskus peleistä, kun jaksan niitäkin harrastaa. Loput aiheista tulee käytyä keskusteluina irkissä.)
Jos vielä vanhasta tottumuksesta alan saarnata irkissä, saatan pasteta nekin löpinät tänne.
Kthxbye.
Yleisön pyynnöstä yleinen monologiointini siirtyy siis irkkikanavalta helpommin sivutettavaan muotoon.
Tänne tulen jatkossa höpisemään enimmäkseen mielipideasioita, joihin en tarvitse reaaliaikaista kannanottoa. (Kommentoida saa.) Aihealueita ovat todennäköisesti anime, manga, pelit, nettisarjikset, musiikki, tietotekniikka, kvanttifysiikka, filosofia ja oikeastaan kaikki mitä mieleen juolahtaa.
(EDIT: Vaikuttaisi siltä, että juttua tulee lähinnä animesta ja mangasta. Ehkä vielä joskus peleistä, kun jaksan niitäkin harrastaa. Loput aiheista tulee käytyä keskusteluina irkissä.)
Jos vielä vanhasta tottumuksesta alan saarnata irkissä, saatan pasteta nekin löpinät tänne.
Kthxbye.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)